Mietteitä Helsingin ja Vantaan liitoksesta.

Etenkin kokoomuksen kärkinimet ovat viime kuukausina vaatineet äänekkäästi Vantaan ja Helsingin yhdistämistä. Kokoomusjohtoinen Helsinki on suhtautunut asiaan paljon Vantaata suopeammin, vaikka esitys toki jakaa ryhmiä yli puoluerajojen.

Liitosta on perusteltu etenkin liikenteen ja palveluiden parantamisella. Vantaalla asiaan on suhtauduttu skeptisesti, kun Helsinki ei ole tähänkään mennessä kyennyt hoitamaan omien laita-alueittensa palveluita. Etenkin Länsi-Vantaalla pelko on aiheellinen, eivätkä tämän kaltaiset uutiset auta lainkaan asiaa.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että liitos ei palvelisi Vantaan kaupungin asukkaita esitetyllä tavalla. Uskon liitoksen toteutuessaan ennemminkin heikentävän Vantaan – ennen kaikkea jo nyt palveluittensa kanssa kamppailevan Länsi-Vantaan – asukkaiden asemaa. Pahimmillaan Länsi-Vantaan alueesta tulisi osa Helsingin pohjoisosien huonosti hoidettua asutusta, palveluiden keskittyessä lähemmäksi keskustaa. Lentokentän lähialueet sen sijaan hyötyisivät todennäköisesti huomattavasti liitoksesta. Tätä aluetta voi tosin kehittää yhteistyössä ilman liitostakin.

Toinen varsin asiallinen huolenaihe on ollut päättäjien etääntyminen Vantaan asukkaista. Liitos veisi suuren osan päätösvallasta entistä kauemmaksi. Poliitikkojen huolenaiheet pyörisivät väistämättä kaupunginosien asukkaiden harmeja ja huolia suuremmilla areenoilla, jolloin sekä poliitikkojen kyky puuttua erityisasioihin ja asukkaiden tarve saada äänensä kuuluvin vaarantuisi entisestään.

En kykene kannattamaan Vantaan ja Helsingin yhdistämistä. Sen sijaan kannatan lämpimästi erillistä metropolihallintoa ohjaamaan liikenteen ja palveluiden tehostamista – minkä ei tässä yhteydessä sopisi tarkoittaa palveluiden karsimista.

Jos liitosta väistämättä halutaan, käytännöllisin malli olisi mielestäni Suur-Lontoon kunnallishallinnollisten kaupunginosien (engl. borough) malli. Järjestely ei toki vaatisi Suomessa pormestaria, vaan metropolihallinnon puheenjohtajan tuolin. Tämä toimisi ainoastaan siten, että myös muut metropolialueen kaupungit liitettäisiin osaksi hallintoa. Odotan Espoon aluksi vastustavan ajatusta, vaikka kaupungin maine pääkaupunkiseudun vauraiden paratiisina on vahvasti liioiteltu. Vantaa näyttää kokonaisuutena hoitaneen oman alueensa huomattavasti Espoota paremmin.

Yhden aluehallinnon malli on mielestäni kuolleena syntynyt ajatus. Harva moista kummitusta uskaltaakaan esittää, mutta Helsingistä käsin johdettu malli tuntuu elävän sitkeänä kokoomuspoliitikkojen takaraivoissa. Sellaista ajatusta sopii vastustaa viimeiseen asti.