Tarina työterveydenhuollosta

Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon erot nousivat jälleen tapetille HUS:in päätettyä sulkea Tammisaaren sairaalan synnytysosaston. Tapahtuma on poikinut pitkiä keskusteluita palveluiden eroista ja koskettanut myös työterveydenhuoltoa. Käyn tässä lyhyesti läpi oman työterveydenhuoltoa koskevan tarinani vuodelta 2008.

Tein töitä Länsi-Vantaan alueella toimivassa kiinteistönhoitoon erikoistuneessa yrityksessä. Oikea jalkani kipeytyi kesäkuun aikana. Oireet alkoivat yöllisinä kramppeina pohkeessa, jotka uusiutuivat muutaman vuorokauden välein. Kävin yrityksen työterveydenhuollosta vastaavan yksityisen lääkäriaseman vastaanotolla, joka suositteli juomaan paljon vettä ja käyttämään magnesiumia. Vastasin syöväni jo päivittäin magnesiumtabletteja, koska lämpimässä säässä tehty ulkotyö ja vapaa-ajan säännölliset liikuntaharrastukset verottivat kehon resursseja. Valitin myös saman jalan kipeää polvea, joka oli kevään aikana oireillut useasti. Asia jätettiin seurantaan ja sain muutaman päivän sairaslomaa.

Krampit jatkuivat ja alkoivat parin viikon päästä käynnistyä myös päivisin. Oikean jalkani pohje meni kramppiin kesken ajon ja painoin kivusta kaasun pohjaan. Olin onneksi aukealla alueella ja auto syöksähti Energia-areenan parkkipaikan poikki. Soitin työkaverin hakemaan auton ja ajamaan minut lääkäriin. Mitään tutkimuksia ei tehty. Minut passitettiin viikon sairaslomalle.

Sama meno jatkui halki heinäkuun. Istuin krampeille herkän pohkeen ja pahasi kipeytyneen polven kanssa sairaslomalla, palasin muutamaksi päiväksi töihin ja pian taas lääkärin kautta sairaslomalle. Tässä vaiheessa käytin jo kävelykeppiä, polvikivun käytyä sietämättömäksi. Yksityinen palvelu ei tehnyt ainuttakaan tutkimusta. Vaivaksi epäiltiin magnesiumin puutosta, vaikka otin edelleen tabletteja päivittäin. Jalkaa ei kuvattu. Työnantaja ilmoitti luottavansa yksityisen lääkäriaseman taitoon ja esitti epäluottamuksensa kunnallista terveydenhuoltoa kohtaan.

Krampit heikkenivät, mutta polvisärky paheni. Koikkelehdin kävelykeppini kanssa elo-syyskuun vaihteessa sisään Myyrmäen kunnallisen terveysaseman ovesta. Yksityisen toiminnasta tyrmistynyt lääkäri tutki pohkeen ja polven. Asema otatti välittömäsi verikokeet ja röntgenkuvat. Hoitohenkilökunnan kanta kävi selväksi. En ollut kuulemma lähellekään ensimmäinen yksityisen työterveydenhuollon puolelta saapunut potilas, jonka vakuutusta oli pumpattu ja tutkimuksia lykätty äärimmilleen. Sain vielä lähetteen Peijakseen ja paperit fysioterapeuttia varten.

Lopullinen diagnoosi oli melko yksinkertainen. Minulla on vino selkäranka. Olin aikaisemmin työskennellyt rakennustyömailla ja liikkunut paljon portaikoissa raskaiden tavaroiden kanssa. Molemmat asiat olivat yksityisen palvelun tiedossa. Kuvat vahvistivat, että oikean polveni vasempaan sivuun oli ilmestynyt selkeä kuluma. Vino selkärankani oli jakanut painon epätasaisesti, jolloin oikea polveni oli työskennellyt vasenta enemmän. Verestä ei löytynyt mitään puutoksia, vaan kaikki arvoni olivat hyvät. Pohjekrampit olivat epätasaisen liikkumisen aiheuttamia lisäoireita, jotka hävisivät heti jalan oikean tukemisen ja pidemmän sairasloman myötä. Polvisärky jatkuu edelleen, mutta on oikean liikkumisen ja vähäisemmän rasituksen vuoksi lientynyt.

Minulla on yhä kuluma polvessani. Sijainnin ja koon puolesta sille ei ole tehty mitään, sillä leikkaus ei tässä vaiheessa juuri auttaisi asiaa. Ikä tehnee aikanaan tehtävänsä ja leikkaus on todennäköisesti edessäni tulevaisuudessa. Työsopimukseni irtisanottiin lokakuussa 2008. Harmi oli sinänsä vähäinen, että olisin joka tapauksessa joutunut irtisanoutumaan vaivan vuoksi. Irtisanomistapa ja syyt jättivät kuitenkin kitkerän maun suuhun. Tutkimusta vältellyt yksityinen lääkäriasema ei virallisesti tehnyt mitään väärää – mitä pidän melko kuvaavana lain, vakuutustoiminnan ja yksityisen terveydenhoidon suhteesta yhteiskunnan fyysistä työtä tekevään kansanosaan.

Julkisuudessa puhutaan paljon hoitojonoista. Asiassa on unohdettu se, että oikea diagnoosi on yhtä tärkeää. Vaivan tai sairauden toteaminen on yksilön uran ja elämänhallinnan kannalta oleellista. Tässä tapauksessa heti alkuun suoritetut huolelliset tutkimukset ja oikea diagnoosi olisivat helpottaneet huomattavasti sekä omaa että silloisen työnantajani asemaa, kun molemmat olisivat tienneet miehen tilanteen ja työn kannalta oleellisen terveystilan jo kesällä. Nyt asiaa vatvottiin kuukausitolkulla turhaan. Tämä aika oli poissa omasta työnhaustani, mahdollisesta opiskelustani ja työvoimatoimiston kurssijärjestelyistä.

(Kuva/Image: Archdeacon by Ilja Repin. Wikipedia)